Ajattelin siis tehdä uuden heppa/poni aiheisen blogin jossa, kerron kaikkia minun ja kaverieni jutuista tallilla. En tee postauksia ilman kuvia paitsi jos on jotain tärkeää kerrottavaa.
Mutta itse omistan mustan aika pienen Shetlanninponin nimeltään Ape. Hän on fiksu ori poika jota emme edes tule ruunauttamaan, koska poni omistaa niin upean persoonan josta ei voisi ikinä luopua. Käyn ratsastamassa Apella joka viikko kerran tai pari, paitsi tällä viikolla en ole päässyt käymään flunssan iskiessä, okei flunssa on ollut jo semmoiset 3 viikkoa mutta nyt on vain ruennut pahenemaan. Onhan mulle jo monesti tullut uudelleen tämä sama tauti että on vähän lämpöä, kurkku kipeä, mieletön yskä ja nenä vuotaa suunnattomasti ja vielä kaiken lisäksi aina kun makaamaan menee niin nenä menee niin tukkoon että henkeä ei tuumaa saada. Ja muutamia kerota on todettu poskiontelon tulehdus ja saatu se paranemaan lääkekuurilla mutta nyt en valitettavasti saannut lääkekuuri mutta toivotaan että lähtee. Hei muutan puheen aihe vaihtu aika nopeasti mutta jos palataan takaisin siihen alku aiheeseen. Eli Ape on siis yhdellä yksityistallilla meidän kotoamme on sinne noin 12 km. Kesällä sinne pyöräilee niin tulee köytyä enemmän kuin talvella kun talvella en sinne ruepa pyäräilemään kun olen todella huono pyöräilemeään liukkalla, joten talvella autolla kuljen sinne ja hieman harvemmin, kuin kesällä. Ape koulutamme tässä itse vielä ja se on vähän heikko helppo c ja esteillä olen hypännyt jo 50-60cm. Herra on varusteiden laitossa myös melko super, välillä vähän pyörii mutta kohta ymmärtää lopettaa kun tietää että en anna periksi, mutta ottaa kuolaimet hyvin suuhun ja satulavyön kiristys onnistuisi pikku lapseltakin nimittäin ei pullistela ollenkaan vastaan. Ratsastaessa tottelee hyvin apuja ja kulkee reippaasti omalla moottorillaan, välillä vähän liian iso vaihde silmässä mutta hallinnassa aina pysyy. Herkkä suinen kaveri varsinkin estillä, kieltää muuten jos liian kireät ohjat. Ja menee aika useasti ja hyvin muodossa.Pikku poikani on 5 vuotias ja noin 95 cm korkea. Samalla tallilla asustaa Apen lisäksi 4 Oria/ Ruunaa ja 4 Tammaa. Ja niistä kuulette varmasti lisää sitä ei tarvitse pelätä. Vielä samassa pihassa asustaa Lehmiä, mulleja ja kissoja ja toivon mukaan tulee vielä uudelleen koira vanhojen taivaaseen lähdön jälkeen <3
Ja sitten vielä kisaan ratsastuskoulun hevosella nimeltään Sinja. Hän on Suomenhevos tamma, jolla menen melkeenpäs joka perjantai. Ja kisaan koulussa Helppoa c ja esteissä menen varmaankin 50-60 cm. Saa nyt nähdä että kuinka paljon kehityn. Sinja on siis ratsastuskoululla jolla käyn ratsastamassa joka vikko ainakin kerran ja joskus enemmän niinkuin esim tällä viikolla. Minulla oli tiistaina estetunti ja huomenna olisi perustunti mutta valitettavasti jouduin perumaan sen tämän flunssan takia. En oikein enempää osaa Sinjasta sano muuta kun että sillä on ihana luonne ja se on hoitaessa ja kaikessa muussakin todella kiltti. Kuolaimet ottaa hyvin ja antaa laittaa mahavyön hyvin kiinni niinkun samoiten Ape. Ratsastaessa aika herkkä mutta ei vedä kuitenkaan heti hernettä nokkaan jos vetäisees suusta, mutta jos tarpeeksi monesti sen tekii niin sitten kyllä mamma hermostuu, mutta ei ikinä hypi pystyyn eikä pukita. Esteillä on melkoinen tykki. Paitsi ei hyppää yhdenkään esteen yli jos pohkeet eivät ole kiinni. Laukan nostaa todella helposti ja tykkää laukata. Hänellä ei useasti kovin aloittelijat käytä raippaa, paitsi itse käytän joskus niinkuin oli tiistain estetunnilla. Ensi kerralla menen ilman raippaa koko tunnin kun hän on semmoista sorttia että tahtoo hieman kuumua esteillä. Kisoissa esteilä en ainakaan raippaa käytä kun estetunneillakin kuumuu ja kisoissa vielä enemmän. Mutta hän on upe tamma.
Vielä yksi asia täytyy kertoa. Hetken päästä blogiin saattaa tulla vielä lisää poneja nimittäin ruetaan kaverini Aadan kanssa varmaankin vuokraamaan yhtä Risteytysponia joten sekin varmaan sitten tulee tänne blogiin, mutta siittä ei vielä kuvia ole mutta jos käymme koeratsastamassa sitä tässä joku päivä niin voisin tehdä siittä videon tai ottaa muuten vaan kuvia.
Myös meidän maatiaiskissamme Oliver tulee varmasti esille. Hän on leikkautettu ja hyvätapaine kissa paitsi että joskus puree, paitsi vieraita se ei kunnolla tietenkään rupea puremaan. Ja hän ei tietenkään vaan yhtäkkiä hyökkää kimppuun ilman mitään syytä vaan jos esimerkiksi rapsuttaa ja menee sen mahaa kohden niin sitten saattaa rueta puremaan koska vihaa jos sen mahaan kosketaan, jos sitä aikoo rapsuttaa niin pää on se josta kannattaa ja etenkin korvat ja kaula, siittä se nauttii erityiseti. Niin ja hän on ulkokissa, vaikka kovilla pakkasilla siltä ei tunnukkaan kun se vaan makaa lämpimien vilttien ja sänkyjen päällä.